Anmari Salmela

Kirjallisuus

Muistoissa vielä mennään

Viimeinen avaukseni herätti paljon keskustelua.

http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/267600-varhaisia-muistoja-vuodelta-1957

Nyt muistellaan aikaa milloin kukakin oppi lukemaan ja mikä oli ensimmäinen kirja joka tuli luettua?

Vihaisen miehen lohduton yksinpuhelu

Kirjailija Antti Nylén on vihainen: ”Vihaan tätä tympäisevää pohjoista maata, joka pitää minua taideorjanaan ja lohtumiehenään. Tahdon koko Suomen luhistuvan sontakeoksi, jonka huipulla palvotaan rahaa ja presidentin vauvaa ja lauletaan ylistystä muutamille upporikkaille pikkumiehille, jotka suoltavat aivokudosta mädättävää digitaalista saastaa suureen maailmaan.”

Miksi juuri kirja?

Jälleen kerran puffataan kirjojen lukemista, nyt YLE:n artikkelissa.

Luen koko ajan, kuten kyseisen linkin tekstiä. Luen työkseni kaikenlaisia tekstejä, myöskin kirjoitan. Useilla kielillä.

Urputusta dekkareiden realismista

Etsiväromaaneista parhaat kuvaavat realistisesti myös henkilöiden iän ja heidän aikakautensa. Kommentoin vastaväitettä heti: joo joo – ovathan Holmes, Poirot ja Wolfe ihan kivoja, vaikka vanhenevatkin vähän hitaasti ympäristöön verrattuna.

Mutta syvemmin yhteiskuntaansa pureutuvat tietenkin Raymond Chandlerin Philip Marlowe ja Colin Dexterin Endeavour Morse.

Finlandia-voittaja Olli Jalonen

Kirja-alan merkittävin markkinointitempaus, Finlandia-palkintojen jako, on onnellisesti ohi ja kirjojen tärkein myyntisesonki voi alkaa. Eniten huomiota saa kaunokirjallisuuden voittaja Olli Jalonen (Taivaanpallo, Otava), joka voitti Finlandian jo toisen kerran.

Kummallinen kummitäti

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnot jaetaan keskiviikkona (28.11.). Yksi kaunokirjallisuuden ehdokkaista on J. Pekka Mäkelän Hunan (Like 2018), jonka lähtökohta on kirjailijan kummitädin Helvi Södermanin (1902-1986) päiväkirja. Söderman toimi yksitoista vuotta Hunanin maakunnassa Kiinassa lähetyssaarnaajana 1930- ja 40-luvuilla.

Ruusuinen ristiinnaulitseminen

Henry Miller oli kirjoittajana ihan paskiainen. Hän keräsi kaikkia outoja sanoja ja sitten myös käytti niitä kirjoissaan. Toisaalta hän myös kirjoitti asioista, joista ei ollut sallittua kirjoittaa niinä aikoina, kuten seksistä. Siinä mielessä ihailen häntä, kaikesta voi ja pitää voida kirjoittaa.

Musiikki alkoi Pietarsaaressa

Kun kirja pääsee Finlandia-ehdokkaaksi, siinä täytyy olla jotain erityistä. Yritin ottaa selvää, mitä erityistä on Lars Sundin romaanissa Missä musiikki alkoi (Teos & Förlaget 2018). Sund on ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi jo neljättä kertaa.

Missä musiikki alkoi on Sundin Pietarsaari-trilogian itsenäinen toinen osa. Tarinan nimetön kertoja johdattelee romaanin tapahtumia nykypäivästä 1960-, 70- ja 80-lukujen Pietarsaareen, New Yorkiin ja Vaasaan.

Mielikuvituksen juhlaa Wagnerin tahdissa

Heikki Kännö näki tammikuussa 2007 kuin ilmestyksenä näyn valkoisiin alusvaatteisiin pukeutuneesta miehestä, joka seisoi myrskyn keskellä ulkosaariston kalliolla. Wagner pauhasi taustalla. Miehen silmissä kiilui hulluus, ja hän oli vakuuttunut, että kykenee manipuloimaan todellisuutta maalaustensa avulla.

Kun kuvittelee tuon näyn silmiensä eteen, voi saada kalpean aavistuksen siitä, millainen romaani näyn pohjalta syntyi yksitoista vuotta myöhemmin (Heikki Kännö: Sömnö, Sammakko 2018). Syntyi yksityiskohtia täynnä oleva yltäkylläinen taiteilijaromaani.

Suomussalmen sulttaani

Naistenmiehenä kansallista kuuluisuutta saanut Ilmari Kianto (1874-1970) muistutti usein, että hän oli papin poika, joka vasta 30-vuotiaana suuteli ensi kerran naista. Vähän yli kuusikymppisenä hän sitten saattoikin jo rehvastella: ”Mikä kumma siis että kun paastosin 30 ikävuotta, viimeiset 31 vuotta ovat olleet yhtä ainoata hurmion hääyötä.”

Julkaise syötteitä